Nollatuntisopimus on Lean-filosofiaa parhaimmillaan
Jotta teollisuusyritys voi kutsua itseään todella "leaniksi" organisaatioksi, sen kaikkien työntekijöiden tulisi työskennellä nollatuntisopimuksella. Demareiden ja ammattiliittojen luvatussa maassa tämä ei tule ikinä olemaan vallitseva käytäntö. Mutta jos asiaa pohtii äärimmäisen rationaalisesti, tämän tulisi olla yrityksille no-brainer. Lean-filosofian mukaan kaiken tulisi joustaa todellisen tarpeen mukaan. Työvoiman joustavuuden suhteen kädet ovat kuitenkin hyvin sidotut. Toki yrityksillä on käytössä pekkaspäiviä ja työaikapankin kaltaisia mahdollisuuksia, aina niin kevyen ja mukavan muutoneuvotteluprosessin lisäksi. Pekkaspäivien ja saldovapaiden käyttö alhaisen työkuorman vallitessa toki toimii työaikajoustona, mutta kustannukset silti pysyvät. Fakta kuitenkin on, että kun raaka-aineet saapuvat myöhässä tai konerikko pysäyttää tuotantolinjan, työpaikalla norkoileva työntekijä ei tuota mitään lisäarvoa (ellei hän osallistu korjaaviin toimenpiteisiin). Korkeiden työvoimakustannusten Suomessa nollatuntisopimukset olisivat jopa kilpailukyvyn edistäjä.
Suomen työmarkkinat, jotka ovat pohjoismaisen mallin mukaisesti kolmikantaneuvottelujen sävyttämät, asettavat kuitenkin rajoitteita nollatuntisopimuksille. Työsopimuslaki (2001/55) edellyttää, että sopimuksessa määritellään arvioitu työmäärä, ja työntekijällä on oikeus kieltäytyä vuoroista ilman sanktioita. Ammattiliitot ovat tietenkin ovat kritisoineet nollatuntisopimuksia epävakauden aiheuttajina. Kuitenkin äärimmäisen kapitalistisen ajattelun kannalta tämä kritiikki unohtaa joustavuuden hyödyt: työntekijät voivat yhdistää useita sopimuksia tai opiskelua, mikä lisää koko työmarkkinoiden adaptiivisuutta. Esimerkiksi koronapandemian aikana nollatuntisopimukset auttoivat yrityksiä selviytymään kysynnän romahtamisesta ilman massairtisanomisia, mikä oli Leanin mukaista resurssien dynaamista hallintaa.
Täydellisessä maailmassa kaikki työntekijät tietenkin olisivat moniosaajia, joita pystytään heittämään työpisteeltä toiselle ja sitoutuvat täysin työnantajan tarpeille pitäen kalenterinsa tyhjinä ja eväät valmiina, kun kutsu työvuoroon käy. Tilastokeskuksen mukaan vain 4-5% suomalaisista palkansaajista työskentelee nollatuntisopimuksilla (rookie numbers), joten haastan taloustietelijät ja McKinseyn konsultit tekemään laajan analyysin, kuinka tuo luku pystytään vähintäänkin tuplaamaan kansantalouden hyvinvoinnin vuoksi.